Digitaalisen oppimisen päivänä annan teille kuunnelmasuosituksen: Matti Johannes Koivun Tulevaisuuksien historia. Koivu näki 90-luvun kännykkähuumassa uuden, yläilmoissa kuvitteellisena levittyvän “verkon” ja sitä halkovat yhteydet sinisenä ja raikkaana pilvenä, tulevaisuuden värisenä.
Metsäpoluilla ja laduilla sivakoidessani eivät digi ja sosiaalimediat tuntuneet minusta vuosikausiin juuri miltään. Eiväthän ne tuoksu tahi maistu, eikä niitä voi koskettaa, paitsi sormella hipaista kylmää lasia tai muovia.
Mutta on digissä hyötynsä, varsinkin kun velipoikana on Reissumies. Vuosiin ei satuttu samaan leipäpöytään ja ikävä painoi välillä aivan käppyrään.
Nyt on vuosi jo juteltu Facebookissa, ja kun me sitten kohtaamme, on aika vain nauttia hetkestä ja jauhaa tulevasta, kun ollaan jo ajan tasalla kuulumisista. Välillä laitan myös kevyen paketin lastuja menemään sinne, missä matkaaja milloinkin tallaa.
Onko teillä ystäviä kaukomailla? Panetteko kuunaan enää käsin kirjoitettua kirjettä postiin? Vastailkaapa – vaikka siellä Facebookissa.
