Hassan Maikal on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä. Hassan on syntynyt Tampereella Somalitaustaiseen perheeseen, mutta asunut jo pienestä pitäen Itä-Helsingin Kontulassa. Hän on todistanut läheltä, miten moni nuori on ajautunut syrjäytymään esimerkiksi turvallisen aikuisen puutteen vuoksi. Syrjäytyneiden nuorten läheisille Hassan haluaa korostaa empatian ja läsnäolon tärkeyttä:

 

"Ole läsnä. Yritä ymmärtää, kaikkea ei tarvitse korjata. Tärkeintä on antaa aikaa ja tilaa."

 

Kertoisitko hieman itsestäsi?

Mä oon Hassan Maikal, laulaja-lauluntekijä Itä-Helsingin Kontulasta. Siellä olen melkein koko ikäni asunut, mutta olen syntynyt Tampereella.

Aloin tekemään musaa kolmosluokalla, kun musamaikka kannusti soittamaan rumpuja. Kun testasin sitä, rakastuin siihen. Se, että sain olla huoneen äänekkäin, mutta samalla piilossa bändin takana oli mulle siinä kohtaa tosi tärkeää. Yläasteella laulaminen ja räppääminen alkoi kiinnostaa mua tosi paljon, ja alettiinkin räppäämään frendin autotallissa.

Millainen on sinun oma kokemuksesi syrjäytymisestä?

Itä-Helsingin Kontulassa todistin syrjäytymistä monessa eri muodossa. Monet nuoret joutuivat elämään alkoholi- tai päihdeongelmien ympäröimänä ja tuntui, että kaduilla oli monelle turvallisempaa kuin kotona.

Mä ajattelen, että satutetut satuttaa. Kun puuttuu turvallinen ympäristö ja turvallinen aikuinen, elämää on vaikeaa rakentaa. On ymmärrettävää, että porukka hakee turvaa jostakin. Nyt ne samat nuoret, joiden vanhemmat hengasi ostarilla, hengaa itse ostarilla. Sellaisesta kierteestä on tosi vaikeaa päästä irti.

Ihan jokainen meistä haluaa kuulua johonkin, se on taustalla nykypäivän nuorten jengiytymisessäkin. Syrjäytymisessä on aina kyse siitä, että haetaan turvaa jostakin. Mun mielestä joka ikinen ihminen, nuori tai vanha, ansaitsee jonkun, joka kuulee ja näkee. Mulle se oli Kontulan nuorisotalon tosi upea ohjaaja Alexandra, joka oli mulle ekoja kodin ulkopuolisia, turvallisia aikuisia.

Rasismin tai muun syrjinnän aiheuttamien haavojen takia tapahtuvaa katkeroitumista on vaikea välttää. Ajattelee, että ei kukaan kuitenkaan välitä tai ymmärrä mua, en oo osa tätä yhteiskuntaa tai ehkä en oo tervetullut tänne. Kuulunko tänne, olenko arvokas? Mä muistan nuorena kutsuneeni itseäni pakolaiseksi. Mitä mä oon paennut? Tamperetta?

Onko mielestäsi elämänvaiheita tai tilanteita, joissa nuorella on erityisen suuri riski syrjäytyä?

Uskon että sellaiset kohdat, joissa on elämän suuria risteyskohtia. Yläasteelle meno tai sieltä lähteminen ovat varmastikin sellaisia aikoja, joissa tapahtuu paljon. Myös ajat, jolloin harrastuksia lopetetaan ja aika täyttyy jollain toisilla aktiviteeteilla. Vaiheet, joissa nuori tuntee ryhmäpaineen tehdä jotain, mikä ei itsestä tunnu hyvältä.

Syrjäytyminen voi tapahtua niin monella eri tavalla. Joku jää vähin äänin himaan, kun ei uskalla mennä kouluun, kun taas toinen hakee ymmärrystä, turvaa ja merkitystä ryhmistä, joissa rikollisuus on normaali osa arkea. Kuka joutuu rikoskierteeseen yhden paketin tähden ja kuka päättää kostaa kiusaajilleen. Sillä, miten nuori syrjäytyy, ei ole väliä, tärkeintä olisi saada jokaiselle tunne siitä, että he tulevat nähdyksi ja kuulluksi, omana itsenään. Myös nuorten mielenterveyspalvelut olisi tärkeää saada paremmalle tolalle. Apua täytyy saada, kun on sille tarve.

Miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria voisi mielestäsi auttaa saamaan taas elämästä kiinni?

Me ollaan kaikki erilaisia ja se mikä toimi minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Mutta sen mä osaan sanoa, että pyydä apua, kun siltä tuntuu. Meistä kukaan ei tule selviämään yksin. En minä, et sinä, ei kukaan meistä. Toisekseen: usko omaan visioosi. Se voi tarkoittaa joskus sitä, ettei frendit ymmärrä sun valintaa mennä kuvispainotteiselle luokalle tai ehkei sun perhe ymmärrä, että aiot olla Suomen kovin kitaristi. Sun täytyy itse uskoa siihen, että sun unelmat voi toteutua. Ja vaikka voi olla vaikeaa välillä nähdä, mitä elämältä haluaa, on tärkeää pysähtyä arvostamaan niitä asioita mitä sulla on.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää itsensä syrjäytyneiksi kokeville?

Joskus on tosi vaikeaa nähdä mitään hyvää hankalassa tilanteessa, mutta kyse on siitä, miten me asioita katsotaan. On tosi vaikeita hetkiä – meillä ihan jokaisella – joten muista, että et ole yksin. Ikinä. Ja viimeisenä: muista aina, että riittää, kun elät yhden päivän kerrallaan.

Mitä terveisiä lähettäisit ihmisille, joiden läheinen on syrjäytynyt?

Ole läsnä. Yritä ymmärtää, kaikkea ei tarvitse korjata. Tärkeintä on antaa aikaa ja tilaa. Ole kärsivällinen. Struktuuri luo turvaa ja turvaa me kaipaamme kaikki. Meistä kuka vain voi tarvita apua missä vaiheessa elämää tahansa. Muista pitää huolta myös itsestäsi.